Lisää luontoa kaupunkiin

Kirjoitus on alun perin julkaistu Tiedepuolue-blogissa.

Laadukkaat, tiiviit kaupungit ovat ympäristön ja ilmaston kannalta paras tapa asuttaa suuria määriä ihmisiä. Mitä pienemmälle pinta-alalle ihmiset asettuvat asumaan, sitä enemmän ympäristöä voidaan säilyttää luonnontilassa. Tiivis asuminen on myös huomattavasti energiatehokkaampaa kuin haja-asutus. Kunnolliset kaupungit ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Maapallon väestön kasvaessa erityisesti kaupungeissa on tärkeää kiinnittää huomiota kaupunkisuunnitteluun. Kaupunkia rakentaessa ei pidä rakentaa vain taloja, vaan kokonaisia elinympäristöjä, myös kaupunkiluontoa, puistoja ja viheralueita.

lisää kaupunkiluontoaKaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta ihminen tarvitsee luontoa. Ihminen on edelleen osa sitä. Biologinen evoluutio toimii ihmispopulaatiossa jatkuvasti, mutta se ei ole niin nopeaa kuin kulttuurievoluutio. Aivojemme rakenteet ovat sopeutuneet nauttimaan kasvillisuudesta, immuunijärjestelmämme tarvitsee villejä virikkeitä. Vaikka olisimme syntyneet betoniviidakossa, ei se edelleenkään ole luontainen elinympäristömme pelkkine rakennuksineen ja asfalttikenttineen.
Metsässä käynti vähentää tutkitusti stressihormonien tuotantoa, ja vaikuttaa sitäkin kautta positiivisesti immuniteettiin. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kaupunkiluonnolla on metsää pienempi, mutta silti vastaavanlainen vaikutus. Altistuminen patogeeneille on myös hyvin tärkeää immuunijärjestelmän kehittymisen ja toiminnan kannalta.

Hyvään kaupunkiin tulee siis mahtua myös luontoa. Kaupungin ei tarvitse olla erityisen väljä, kun rakennamme korkeasti. Korkea rakentaminen mahdollistaa suuren asukastiheyden, vaikka rakennusten väliin jättäisi riittävästi tilaa kasvillisuudelle. Kaupunkiluonnolla on useita positiivisia terveysvaikutuksiaJo pelkästään riittävä puiden määrä vähentää mm. kardiometabolisia oireita, erityisesti, kun ne ovat katujen varsilla. Kaikista vaikutusmekanismeista ei ole varmuutta, kyse voi olla monen asian muodostamasta kokonaisuudesta. Kasvillisuus parantaa ilmanlaatua ja vähentää stressiä. Puistot ja kaupunkiluonto tekevät taas liikkumisesta houkuttelevampaa. Liikunnan lisääminen ja viherympäristöstä saadut muut terveyshyödyt ovat edullista ja tehokasta sairauksien ja terveyshaittojen ennaltaehkäisyä.

Mutta pelkkä puiden ripottelu sinne tänne ei välttämättä ole vielä kovin tehokasta terveyden edistämistä. Viheralueiden tarkempi suunnittelu kannattaa, sillä niiden laatuun panostamalla niistä saadaan enemmän terveyshyötyjä irti. Kaupunkiluonnon arvo ekosysteemipalveluna voi olla hyvinkin valtaisa, ja asiaa kannattaisi tutkia tarkemmin. Lisäksi perinteisten viheralueiden lisäksi hyötyä on saatavissa viherkatoista ja viherseinistä. Rakennusta suojaavien ominaisuuksien lisäksi niillä on samoja hyötyjä kuin puistoilla: ne mm. vaimentavat melua ja auttavat hulevesien kanssa. Laajenevat kaupunkien viheralueet voisivat mahdollistaa lähiruoan tuotannon myös keskustoissa, vaikka siinä on toki omat haasteensa.

Merkittävä osa innovaatioista ja talouskasvusta syntyy kaupungeissa. Vaikka Suomessa onkin hyvin matala asukastiheys, paljon pinta-alaa suhteessa väestön määrään, kannattaa meidänkin panostaa tiiviiseen ja laadukkaaseen kaupunkiin, sillä silloin palvelut ovat lähellä ja kunnallistekniikan rakentaminen on edullisempaa. Ja ennen kaikkea kaupunkeihin mahtuu lisää luontoa.

 

Lue lisää kaupunkien mahdollisuuksista auttaa ympäristöä.

Turulla ei ole varaa olla rakentamatta raitiotietä

Tarvitaanko Turkuun raitiotietä? Ratikkaa on vastustettu erityisesti suurten investointikustannusten vuoksi. Sanotaan, ettei meillä ole varaa siihen. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, sillä ratikasta saatavat hyödyt, myös taloudelliset, ovat epäsuoria ja sijoittuvat pitkälle aikavälille. Suuria liikenneratkaisuja tehdessä menot näyttäytyvät välittömästi, ja viivan alle jää negatiivinen lukema. Tulot taas valuvat kaupungille vähitellen eri puroina, joita ei budjetissa suoraan voida huomioida.

yhdessä ratikkaEi ole tieteellistä konsensusta siitä, että raitiotie olisi aina busseja selkeästi parempi ratkaisu. Vertailussa on otettava huomioon monia seikkoja, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta. Osa tehdyistä tutkimuksista on ollut puolueellisia suuntaan tai toiseen. Tutkimalla vain rakennus- ja operointikustannuksia ei päästä pitkälle, sillä liikenneratkaisuissa on kysymys myös yhteiskunnallisista valinnoista, luonnosta, energian käytöstä ja mielikuvista. Liikenneratkaisuja tutkittaessa mukana olleet kaupungit ovat myös hyvin erilaisia. Selvää on kuitenkin, että ratikan kannattavuus on busseja parempi siellä, missä asukastiheys on riittävän suuri.

Ei siis ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua koko kaupungin joukkoliikenteelle. Mutta Turku on jo niin suuri, että osa tuosta ratkaisusta voi olla hyvin erikoistunut valinta, käytännössä raitiotie. Busseja tarvitaan edelleen siellä, missä asukastiheys ei (vielä) ole riittävän suuri, ja siellä missä voi tapahtua vaihtelua joukkoliikenteen käyttötarpeessa. Lisäksi bussit voivat olla syöttämässä matkustajia ratikkaan. Kaikille reiteille bussien kapasiteetti ei yksin riitä, jos matkustajia on paljon.

Mikä tekee ratikasta kannattavamman miltä se näyttää, eikä johda velkakuolemaan? On ilmeistä, että maan arvo ratikkareitin ympäristössä kasvaa. Ratikan ympärille halutaan myös rakentaa uutta. Meillä tulee olla toimivat verotukselliset mekanismit, jotta kaupunki ja valtio saavat osansa ratikkainvestoinnin myötä yksityiselle sektorille koituvasta hyödystä. Ratikan myötä Turun väestömäärä voi kasvaa nopeammin, mikä tuo taas alueelle lisää veronmaksajia ja työpaikkoja. Näistäkin saatu hyöty kattaa ratikan kuluja. Eikä pidä unohtaa mielikuvaetua – modernin eurooppalaisen kaupungin yksi tunnusmerkki on raitiotie.

Ratikkaan panostaminen parantaisi myös kaupungin ilmanlaatua vähentämällä pienhiukkaspäästöjä. Pienhiukkaspäästöt ovat hyvin merkittävä terveysriski. Lisäksi joukkoliikenteen osuuden lisääminen liikkumisessa vähentäisi fossiilisten polttoaineiden kulutusta, ja on siten ehdottoman tärkeää tavoiteltaessa hiilineutraalia Turkua. Ratikka lisää tutkitusti joukkoliikenteen käyttöä.

Ympäristölle ystävällisin tapa asuttaa suuria ihmismääriä ovat hyvät, toimivat kaupungit. Nähdäkseni raitiotien ensisijainen tarkoitus on jäntevöittää kaupunkisuunnittelua pitkällä tähtäimellä ja luoda laadukasta, tiivistä kaupunkia. Raitiotien joustamattomuus joukkoliikenneratkaisuna ei ole heikkous, vaan juurikin vahvuus, kun tarkoituksena on sitoutua tiiviiseen kaupunkiin. Itse en ainakaan halua tasapaksua, höttöistä Turkua, sillä ilmastonmuutoksen torjunnassa asuminen ja kaupunkirakenne on keskeisessä osassa. Kaavoittamalla ratikkareittien ympärille korkeaa rakentamista varmistamme riittävän asukastiheyden.

Jos (ja kun) haluamme Turun kasvavan kestävästi, meillä ei ole varaa olla rakentamatta raitiotietä.

Keskustelu aiheesta Facebookissa tai Twitterissä.

 

(linkitetyt tutkimukset pääsee lukemaan Sci-Hub -palvelun kautta, ellei sinulla ole muuten pääsyä niihin)

Turun vihreiden videossa kerrotaan 11 syytä raitiotielle.

Kunnat, ydinvoima ja ilmastonmuutoksen torjunta

Principles of nuclear reactor engineering

Ehdokkaan kirjahyllystä löytyy kaikenlaista.

Ydinvoima ei ole äkkiseltään se kaikista keskeisin kuntavaaliteema, mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa ydinvoimalla on keskeinen rooli. Ja kuntien energiaratkaisuilla on taas keskeinen rooli Suomen ilmastotavoitteiden toteutumisessa. Ydinvoima on mainio tapa tuottaa energiaa ilman hiilidioksidipäästöjä. Tämän hetken suurimmat ongelmat ovat uraanin louhinnassa ja ydinjätteiden loppusijoituksen kanssa. Tulevaisuudessa jätteitä pystyttäneen osittain hyödyntämään energiantuotannossa tai ainakin käsittelemään vähemmän vaarallisiksi. Kaivostoiminnan suhteen taas voidaan vaatia tiukempaa ympäristönsuojelua. Ydinvoiman on syytä olla jatkossakin osa energiapalettia, jotta voimme keskittyä siihen kaikista tärkeimpään tavoitteeseen, fossiilisista polttoaineista luopumiseen. Meillä ei ole varaa rajata keinoja ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Positiivinen kantani ydinvoimaan tekniikkana ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin mitä tahansa ydinvoimahanketta. Vanhanmalliset suurlaitokset eivät välttämättä ole ydinvoiman tulevaisuus. Mutta entäpä pienet modulaariset reaktorit? Näitä ei ole vielä valitettavasti kaupallisessa käytössä nähty, joten ratkaisuna nekin ovat toistaiseksi vielä epävarmoja. Mahdollisuudet esimerkiksi ydinkaukolämpöön olisi kuitenkin syytä selvittää.
Nykyiset voimalat on rakennettu kauas suurista asutuskeskuksista, joten niiden hyöty kaukolämmön tuotannossa on käytännössä menetetty. Uuden ydinvoiman suhteen on lukuisia avoimia kysymyksiä. Kuinka kannattavaa ydinvoiman tulisi taloudellisesti olla? Tulisiko ydinvoimaa jopa tukea, että saisimme hillittyä päästöjä? On myös hyvin mahdollista, että tekniikka kehittyy niin, että vaikkapa uusiutuvien potentiaali nousee merkittävästi nykyisestä, jolloin uuden ydinvoiman kannattavuus heikkenee olennaisesti.

Niistä huonoista ydinvoimahankkeista malliesimerkki on Fennovoima. Syitä huonouteen on monia, ja ne on mainittu myös projektin kannattajien toimesta. Perustelut Fennovoiman puolesta ovat vakuuttavat. Haluaisin kovasti, että joku perustelisi minulle, miksi Fennovoiman pitäisi kaatua. Sillä nyt näyttää kovasti siltä, että vaikka hanketta monin puolin inhoankin, on sen toteutuminen kuitenkin pienin paha. Täytyy muistaa, että ilmastonmuutos on aikamme suurin globaali uhka. Jos Venäjän saama hyöty vaikutusvaltansa suhteen on jo lähes kokonaan realisoitunut, niin hanke ei ole edes paikallisesti ja hetkellisesti ilmastonmuutosta suurempi uhka Suomessa. Jos taas kunnat koettaisivat irtautua hankkeesta tilanteessa, jossa ostajia ei nyt näytä löytyvän, ei mielestäni ole myöskään tolkullista kuitata oletettavasti suuria sopimussakkoja kuntalaisten maksettavaksi.

 Keskustelu aiheesta Facebookissa tai Twitterissä.

Vihreän ajattelun juuret – enemmän avoimuutta, vähemmän dogmaattisuutta

Pidin tämän puheen vihreiden puoluekokouksessa Lahdessa 21.5.2016. Puheen aikaraja oli 2 minuuttia.

20160521_141415Hyvä puoluekokousväki!
Mitkä ovat ne periaatteet, joiden pohjalta me teemme vihreää politiikkaa?

Miksi usein talouskasvua pidetään jotenkin välteltävänä asiana, vaikka meidän tulisi pyrkiä pois vain materian ylikulutuksesta? Miksi meidän tulisi vältellä asioita, jotka tuovat lisäarvoa ja siten kasvua: parempaa laatua, korkeampaa jalostusastetta, päästöttömiä palveluita ja kulttuuria tai vaikkapa uusiutuvaa energiaa ja cleantechiä?

Eikö tärkeintä ole se, että edistämme ympäristön kannalta toimivimpia ratkaisuja parhaan tietämyksemme mukaisesti, vaikka joutuisimmekin korjaamaan vanhoja käsityksiämme?

Jos haluamme puuttua jonkin yrityksen perseilyyn ja epäeettiseen toimintaan, ei oteta kohteeksi vain tuota yhtä yritystä tai jotain sen valmistamaa tuotetta, vaan ne puitteet, jotka mielestämme mahdollistavat haitallisen liiketoiminnan! Yksittäisiä asioita voi toki käyttää esimerkkeinä tarinaa kerrottaessa, mutta poliittisessa vaikuttamisessa on huomioitava kokonaiskuva.

Rakkaat vihreät ystävät!
Vaikka meillä on kova huoli ympäristöstä ja ihmisten terveydestä, älkäämme uskoko ihan mitä tahansa hölynpölyä! Pelottelu on aina helppo keino saada huomiota, mutta se ei ole kestävää politiikkaa, ja valheisiin perustuvat tempaukset ovat pölhöpopulismia pahimmillaan. Olen syvästi pettynyt Euroopan vihreiden epätieteelliseen linjaan muun muassa glyfosaatin suhteen – käytön kanssa tulee olla tarkka, mutta täyskiellolle ei ole järkeviä perusteita.

Kritisoimme näistä asioista ihan perustellusti muita puolueita, selkeimpänä esimerkkinä perussuomalaisten maahanmuuttajapelottelu, joten ei sorruta itse samaan virheeseen toisessa asiassa. Ja ennen kaikkea pidetään yllä asiallista keskustelua myös vaikeista aiheista. Kuten uudessa strategiassamme todetaan, vähennetään yksimielisyyden vaatimusta!

Uskaltakaamme uudistaa omaa ajatteluamme. En halua, että jumitumme vanhoihin opinkappaleisiin ja pelkkään vastustukseen. Ollaan avoimia – myös ajattelultamme ja uuden tiedon suhteen!

Kohti kuntavaaleja ja tulevaisuuden Turkua

Minut valittiin lauantaina 23.4.2016 vihreiden kuntavaaliehdokkaaksi Turussa kunnallisjärjestön kevätkokouksessa. Lähden tähän kisaan mukaan jo toista kertaa. Tässä välissä olen ehtinyt näkemään myös eduskuntavaalit ehdokkaan roolissa. Tänään Turun keskusvaalilautakunnan listalla on minun määrääminen varavaltuutetuksi, erään entisen varavaltuutetun muutettua pois Turusta. Lähden vaaleihin mukaan täysillä, tavoitteenani on tietenkin valtuustopaikka.

Ehdokaskuva Turvin kevätkokouksestaHaluan olla tekemässä Turusta historiaansa kunnioittavan modernin ja ympäristöä minimaalisesti kuormittavan elävän kaupungin ihmisiä varten. Alan vähitellen työstämään omaa kuntavaaliohjelmaani, mutta ohessa on ajatuksia niistä asioista, joita haluan edelleen edistää Turussa. Mikäli koet, että joku sinulle tärkeä asia sopisi myös minun teemoihin, ota ihmeessä yhteyttä. Voit myös lähteä itse ehdokkaaksi tai tulla mukaan tekemään minun kampanjaa, kumpi sinulle sitten paremmin sopiikin.

Jotta Turku voi hyödyntää edelleen jatkuvan kaupungistumistrendin ihmisille ja ympäristölle parhaalla tavalla, on meidän panostettava eheään kaupunkikuvaan, tiiviiseen rakentamiseen valtaväylien varrelle. Samalla on huomioitava, että riittävästi luontoa sekä viheralueita jää asuinalueiden sisään ja välille. Kaupungin liikenneratkaisut tulee päivittää palvelemaan tätä kokonaisuutta – pyöräilyn pikaväyliä keskustaan, enemmän kävelykatualuetta torin ympäristöön ja kattava joukkoliikenne, johon kuuluu raitiovaunu. Tiivis kaupunki on myös ympäristön kannalta optimaalinen ratkaisu. Viherkattoihin ja mahdollisuuteen tuottaa omaa uusiutuvaa energiaa ja omaa ravintoa on panostettava merkittävästi.

Turun päätöksentekokulttuuri on korjattava, tai ehkä jopa rakennettava uudelleen. Pelkkä poliittisten voimasuhteiden heiluttaminen äänestämällä ei riitä – päätöksentekojärjestelmästä on tehtävä mahdollisimman avoin ja läpinäkyvä voimasuhteista riippumatta. Erityisesti merkittävät asiat on esitettävä selkokielisesti jo valmisteluvaiheessa kaupungin nettisivuilla – lähtökohdat, aikataulu ja suuntaa antava arvio tavoitetilasta. Mukaan tulee liittää ajankohtainen tutkittu tieto asiasta, jotta kuntalaiset voivat tehdä myös oman arvionsa aiheesta. Samalla tulee lisätä asukkaiden kuulemista ja mahdollisuuksia vaikuttaa päätösten lopputulemaan.

Hyvinvoiva kaupunki tarvitsee tietenkin myös asukkaiden tavoitettavat ja hyvin toimivat palvelut. Vivahteikas kulttuurielämä on erittäin tärkeää kaupungin viihtyvyyden kannalta – vaihtoehto- ja alakulttuurien toimintamahdollisuudet on myös turvattava. Erityisesti vanhana sivistyskaupunkina Turun on panostettava koulutukseen, vaikka valtion rahoitus edelleen vähenisi.

Sipilän hallitusohjelma, ristiriitainen kokonaisuus

Lamaannuin hallitusohjelman (liitteineen ja salkkujakoineen) julkaisun jälkeen, kun oma sosiaalisen median kuplani alkoi täyttyä viesteillä siitä, mistä kaikesta tullaan leikkaamaan ja mikä kaikki tulee menemään huonompaan suuntaan. En pystynyt kuin klikkailemaan tykkäyksiä ja toteamaan muutaman lyhyen itsestäänselvyyden. Muutamat positiiviset seikat tuntuivat hukkuvan täysin kaiken kurjuuden varjoon. Myös tietyt ministerivalinnat ovat aiheuttaneet ”riemastusta”, mutta ne eivät toivottavasti liity hallituksen asiasisältöön. Ensijärkytyksestä toivuttuani hallitusohjelmaa voi tarkastella hiukan maltillisemmin.

Vihreät saivat eduskuntavaaleissa mainion vaalivoiton. Paikkoja emme saaneet kuitenkaan tarpeeksi, jotta olisimme olleet varteenotettava hallituskumppani suurimmalle puolueelle keskustalle. Poliittiset linjat eivät olleet riittävän yhteensopivia suhteutettuna vaikutusvaltaan.

Mitä uuden hallituksen ohjelmasta pitäisi lopulta ajatella? Asioita halutaan selkeästi muuttaa, mikä on hyvää, sillä nykylinjallakaan ei voi loputtomiin jatkaa. Maailma muuttuu ympärillä, joten Suomen tulee sopeutua ja toivottavasti myös näyttää suuntaa. Edellisen hallituksen toimintakyvyttömyys ei miellyttänyt. Ovatko nyt tulevat ja luultavasti pontevammin toimeenpantavat muutokset hyvä asia?

Koulutus ja kansainvälisyys

Hallitusohjelman alussa esitetyn tulevaisuuden vision kanssa voi olla samaa mieltä monessa kohtaa.

Erityisesti tämä kappale kuulostaa ihanalta:

“Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa. Suomen kilpailukyky rakentuu korkealle osaamiselle, kestävälle kehitykselle sekä ennakkoluulottomalle uudistamiselle kokeiluja ja digitalisäätiötä hyödyntäen. Suomessa kannustetaan uusiutumiseen, luovuuteen ja uteliaisuuteen.”

Osaaminen ja koulutus on nostettu ohjelmassa selkeästi esiin tärkeänä tekijänä, ja tietyt esitetyistä ajatuksista on hyviä. On kuitenkin vaikea ymmärtää, miten sitä kilpailukykyä ylläpidetään, koulutuksen kehittämisestä puhumattakaan, kun koulutuksesta ollaan leikkaamassa valtavia summia. Lupauksia rikottiin. Suomen vahvuus entisestään kansainvälistyvässä maailmassa on korkea osaaminen, ja se vaatii lisää panostuksia opetukseen ja tutkimukseen. Hallituksen soisi toimivan entistä enemmän tutkitun tiedon varassa.

Tulevaisuuteen kyllä pyritään katsomaan ja uusia vahvuusaloja haetaan monessa kohtaa. Esimerkiksi digitalisaatio, biotalous ja cleantech mainitaan. Nämä kaikki voivat toki tarkoittaa kaikenlaista, mutta potentiaalia oikeaan suuntaan on. Esimerkiksi ministereiden tehtäväjaon kuvauksessa mainitaan kunta- ja uudistusministerin toimesta: ”Lisäksi hän vastaa VNK:ssa selvitys- ja tutkimustoiminnasta sekä valtion sektoritutkimuksen tavoitteiden yhteensovittamisesta päätöksenteon tueksi.” Tutkimukseen pohjautuvan politiikan tukeminen on kannatettavaa, kunhan tuloksia ei sanella etukäteen.

Koulutuksen lisäksi tingitään kansainvälisyydestäkin. Kehitysapua leikataan vastoin YK:n tavoitteita. Vain sisäinen turvallisuus ja puolustusvoimat olisivat saamassa lisää rahaa. Miten voimme olla uskottava kansainvälinen toimija, mikäli samalla tingimme velvollisuuksistamme? Kehitysavulla myös edesautetaan maailman vakautta, mikä on paljon merkittävämpi tekijä turvallisuudellemme kuin lisäpanostukset puolustusvoimiin. Rikollisuudentorjunnan keinot ovat myös hyvin kyseenalaisia. EU/ETA -alueen ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksut heikentävät nekin osaltaan kansainvälisyyttä.

Menoleikkaukset, talous ja hyvinvointi

Ohjelmassa todetaan:

”Julkisessa taloudessa tulot ja menot ovat tasapainossa. Emme elä velaksi.”

ja

”Hallitus sitoutuu koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattamiseen tarvittavien säästöjen ja rakenteellisten uudistusten koskevien päätösten tekemiseen hallituskauden aikana.”

10 miljardia on muuten noin viidennes valtion budjetista. Toisin kuin ohjelmassa annetaan ymmärtää, kaikkiin ei tule sattua, eikä kaikki suomalaiset ole halukkaita tekemään kuvattuja vaikeita ratkaisuja. Eikä nyt ole mikään kriisi, vaikka taloudella ei niin lujaa menekään. Köyhillä ja heikommassa asemassa olevilla on jo aivan tarpeeksi kurjaa, ja nyt tilannetta halutaan hankaloittaa entisestään. Velkaa kannattaa ottaa silloin kuin korot ovat matalat. Muussa tapauksessa joudumme maksamaan toisenlaista velkaa pitkälle tulevaisuuteen menetettyinä mahdollisuuksina: matalampana osaamistasona, syrjäytymisenä, heikentyneenä terveytenä ja menetettyinä elinvuosina.

Ennaltaehkäisyn merkitys sosiaali- ja terveydenhuollossa on ilmeisesti ymmärretty, mutta panostukset siihen tulevat maksamaan itsensä takaisin vasta pidemmällä aikavälillä, eikä leikkauksia kannata tehdä ennenaikaisesti. Perustulokokeilu halutaan sentään toteuttaa, mutta asiasta ei ole tarkempia tietoja. Sote-uudistuskin luultavasti etenee ja tuo sitä kaivattua tehokkuutta. Haluaisin todella löytää ohjelmasta jotain aidosti hyvää ja konkreettista. Mutta kun puhutaan vaikkapa sinänsä kannatettavasta työn vastaanottamista estävien kannustinloukkujen purkamisesta, porkkanan sijaan näyttäisi tulevan keppiä.

Ympäristö, luonto ja ilmasto

Ilmastonmuutos on akuutti globaali uhka, jota yksikään vastuullinen hallitus ei voi ohittaa. Myös lähiympäristömme hyvinvointi on syytä säilyttää, jotta paikallinen luonto pystyy parhaiten sopeutumaan lämpötilojen ja sään vähitellen vaihtuessa toisenlaiseksi. Ohjelmassa on mukana hyvää, mutta myös huonoa. Uusiutuvaan energiaan halutaan panostaa, mutta osa kirjauksista ei kuitenkaan tue tavoitetta. Kokonaiskuva tuntuu puuttuvan. Hiilestä halutaan luopua 2020-luvun aikana ja tuontiöljyn käyttöä vähentää merkittävästi. Silti kuitenkaan turpeesta ei luovuta, eikä tuuli- ja aurinkovoimaa noteerata riittävästi. Osa tavoitteista on harmillisen epämääräisiä. Kiertotaloutta kannatetaan, mutta jätevesiasetusta lievennetään. Soidensuojelu jatkuu vapaaehtoiselta pohjalta ja puun käyttöä halutaan lisätä.

Vaikka monia torjuntavoittoja pahimpien pelkojen suhteen saatiin (kuten ympäristöministeriön lakkauttaminen), voi kyyti tulla olemaan kylmää. Puusilmäinen käsite normienpurkutalkoot on onnistuttu tuomaan vahvasti esille monen asian yhteydessä. Kuitenkin ainoa maininta normien purkamisesta salkkujaon ja ministerien toimenkuvien liitteessä kuuluu seuraavasti:

”Ympäristö- ja liikenne ministeri vastaa kokonaiskoordinaatiosta ministeriöiden toimialoilla normien purkamiseen liittyen.”

Saa nähdä, mitä kaikkea sitä tämän suhteen vielä keksitäänkin.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että hallituspuolueista ainakin osalla on kohtuullinen kyky ymmärtää mistä Suomen nykyiset heikkoudet johtuvat ja halua myös korjata tilannetta, mutta ratkaisut jäävät puolitiehen, kompromisseiksi, kuten politiikassa usein käy. Eikä se ole aina huono asia. Ohjelmaan kirjattuja niitä hyviä asioitakin on vaikea toteuttaa suurista leikkauksista johtuen. Monen seikan suhteen tarkemmat toteutustavat jäävät nähtäväksi. Toivottavasti vahva oppositio ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta saa ohjattua hallitusta toimimaan ympäristön ja ihmisten suhteen kestävämmällä tavalla. Itse olisin kaivannut enemmän luottamusta Suomeen – pienemmät leikkaukset ja suuremmat panostukset veisivät meidät nopeammin kasvun tielle. Muuten voimme jäädä kituuttamaan leikkausten kierteeseen.

Fossiilisten polttoaineiden todellinen hinta

On väitetty, että vihreys tulisi kalliiksi. Ympäristön häikäilemätön hyödyntäminen seurauksista välittämättä on toki nopea tapa rikastua, sillä nykyjärjestelmä ei arvota ympäristöä läheskään riittävästi. Ympäristön ja talouden kytkös täytyykin tehdä entistä selkeämmäksi. Pitkällä tähtäimellä luonnon liiallinen rasittaminen kostautuu ekosysteemien romahduksena, minkä jälkeen ympäristö ei enää kykene ylläpitämään yhteiskuntia. Tämä johtaa myös talouden romahtamiseen. Pitkäjänteinen talouskasvu on mahdollista vain ympäristön kantokyky huomioiden.

uusiutuvien kehitys

Ylemmät kuvat kuvaavat uusiutuvan hintakehitystä ja alemmat asennetun kapasiteetin määrää.

Kaikista energiantuotantoon liittyvistä tuista on luovuttava. Tämä koskee niin uusiutuvaa energiaa kuin fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Tuet vääristävät markkinatilannetta ja vaikeuttavat kannattavuuden vertailua. Fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuetaan maailmanlaajuisesti enemmän kuin uusiutuvaa energiaa. Suomessa energiasektorin osuus ympäristölle haitallisista tuista on 700 M€. Silti uusiutuvat ovat tällä hetkellä paikoittain jo kilpailukykyisiä fossiilisten kanssa. Uusiutuvan hinta laskee mitä enemmän kapasiteettia asennetaan ja tehokkuus nousee tuotteiden kehittyessä.

On arvioitu, että ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat hyvin todennäköisesti viedä maailmanlaajuisesti noin 2 % bruttokansantuotteesta vuodessa, ja tämäkin on nähdäkseni varovainen arvio. Ilmastonmuutoksen edetessä siitä aiheutuvat kustannukset tulevat vain kasvamaan. Jos ilmasto- ja terveysvaikutukset huomioitaisiin täysipainoisesti fossiilisten polttoaineiden käytön kustannuksissa, tulisi niiden käyttö olemaan huomattavasti nykyistä kalliimpaa. Tämä tarkoittaisi siis hiilidioksidin talteenottoa sekä pienhiukkaspäästöjen merkittävää vähentämistä.

Sen sijaan, että käyttäisimme rahaa ongelmien torjuntaan, meidän kannattaisi ottaa hyöty irti uusiutuvasta energiasta ja säästää luopumalla fossiilisista. Saisimme talouskasvua kustannusten sijaan. Edellä mainitut seikat huomioiden mielestäni on täysin ilmeistä, että uusiutuva energia on fossiilisia polttoaineita merkittävästi edullisempaa.

 

Elämän hyvä koulu

Koulutus on minulle tärkeä asia. Olen työskennellyt koulutusasioiden parissa Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opintoneuvojana. Tällä hetkellä olen Turun kaupungin kasvatus- ja opetuslautakunnan lukio- ja ammattiopetusjaoston jäsen. Olen opettanut lukuisia asioita epämuodollisemmin yhdistystoiminnan puitteissa sekä toiminut apuohjaajana biotekniikan aineopintojen harjoitustyökurssilla.

Koko elämä on oppimista. Tai ainakin sen olisi syytä olla, koska mikään ei pysy ennallaan kovin pitkää, eikä oppi ojaan kaada. Aina on hyödyllistä tietää asioista enemmän. Sivistysvaltio, jolla on korkeasti koulutettuja kansalaisia, pärjää tulevaisuudessa parhaiten.

Ihminen oppii itsekseen ja tiedostamatta jatkuvasti syntymästään lähtien, mutta järjestelmällisempi oppiminen alkaa viimeistään oppivelvollisuuden myötä peruskoulussa. Varhaiskasvatuksessa annetaan jo tätä ennen eväitä tulevaa varten. Aikaa koululaisena kuluu tyypillisesti 9 vuotta, jonka jälkeen suurin osa jatkaa toiselle asteelle ja monet vielä korkeakouluihin. Tämän vuoksi koulujen tulee olla paikkoja, joissa viihdytään ja oppiminen koetaan mielekkääksi, läpi koko opintopolun.

TYY koulutuslupaus

Sitouduin kaikkiin opiskelijajärjestöjen tavoitteisiin ja tein useita omia koulutuslupauksia. Kuva: Turun yliopiston ylioppilaskunta

Jotta koulu olisi hyvä paikka kaikille, koulutukseen tulee panostaa ja huolehtia resurssien riittävyydestä. Opettajilla tulee olla mahdollisuus kehittää omia opetusmenetelmiä ja käyttää parhaalla tavalla hyödyksi uusinta opetusteknologiaa. Oppilaiden tulee saada opetusta mielekkään kokoisissa ryhmissä, eikä kouluun saa olla liian pitkä matka. Kun opettajia on riittävästi ja he ehtivät keskittyä opetukseen ja oppilaisiin yksilöinä, on kouluun mukava suunnata joka aamu. Kun motivaatio on kunnossa, on oppiminenkin helpompaa. Koulutus on myös mainio keino ehkäistä syrjäytymistä, joten myös senkin vuoksi oppilaat on hyvä pitää kouluissa.

Koska elinkeinoelämä muuttuu huikeaa tahtia teknologisen kehityksen myötä, emme voi ennakoida kovin tarkasti sopivaa sisäänottoa eri koulutusaloilla, emmekä voi räätälöidä opetussuunnitelmia putkitutkinnoiksi. Parhaat mahdollisuudet maailman muutokseen sopeutumisessa ja uusien asioiden omaksumisessa luodaan kouluissa. Oppilaita on alusta alkaen kannustettava kriittiseen ajatteluun. Kytkemällä teoria entistä vahvemmin arkielämän esimerkkeihin pidetään yllä mielenkiintoa oppimiseen ja rohkaistaan oman ajattelun kehittämiseen. Opinto-ohjauksessa on annettava mahdollisimman kattava ja realistinen kuva tulevista opiskelumahdollisuuksista. Koulutusjärjestelmää tulee käsitellä ja kehittää kokonaisuutena, sillä alkupäässä tapahtuvilla asioilla on suuri vaikutus lopputulemaan.

Kun puitteet ovat kunnossa alemmalla tasolla, saavat korkeakoulumme osaavia ja motivoituneita opiskelijoita. Tiedon ja osaamisen kautta talous kukoistaa. Pidetään siis huolta, että koulutus pysyy maksuttomana ja opiskelijoilla on mahdollisuus keskittyä täysipäiväisesti opiskeluun. Ei pakoteta opiskelijoita tekemään lukkoon lyötyjä valintoja välittömästi lukion tai ammattikoulun jälkeen. Mahdollistetaan runsas valinnaisuus ja kannustetaan aitoon hyvän kokonaiskuvan antavaan poikkitieteellisyyteen. Tulemme jatkossakin tarvitsemaan paljon alakohtaista erityisosaamista, mutta ilman laajempaa näkemystä tieteen kentästä merkittävien läpimurtojen syntyminen on hankalaa. Läpimurtoja ei voi myöskään pakottaa, vaan ne kumpuavat vahvasta perustutkimuksesta, jota voidaan täydentää soveltavalla tutkimuksella yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Elämä ja koulutus eivät ole mikään suora ja selkeä linja, vaan ne voivat viedä yllättäviin suuntiin. Elinikäinen oppiminen tulee mahdollistaa erilaisissa elämäntilanteissa palvelemaan sekä sivistystä että työelämän tarpeita mahdollisimman joustavasti. Koulutus tuo vaurautta, ja sitä vaurautta kannattaa käyttää koulutuksen kehittämiseen.

Kohti kestävää kasvua

Talous voi kasvaa kestävällä tavalla. Ilman, että saastuttaisimme tai kuluttaisimme luontoa yhtään nykyistä enempää. Itse asiassa kasvu voi syntyä ympäristön hyvinvointia parantavista innovaatioista. Koska taloutemme toimii ympäristön asettamissa raameissa, kaikki ympäristön kannalta paremmat ratkaisut tuovat mukanaan lisäarvoa. Näiden kehittäminen vaatii tietenkin korkeaa osaamistasoa, missä Suomi voi tulevaisuudessakin olla vahvoilla, kunhan panostamme koulutukseen ja tieteeseen. Vihreät ovat esittäneet keinoja 200 000 kestävän talouden työpaikan luomiseksi.

Kestävää kasvua voidaan saada siirtymällä puhtaampaan energiantuotantoon. Fossiilisten polttoaineiden käyttäminen aiheuttaa kustannuksia ilmastonmuutoksen kautta. Se aiheuttaa myös pienhiukkaspäästöjä ja vaikuttaa siten ihmisten terveyteen haitallisesti. Toistaiseksi fossiilisten käyttäjät ovat voineet ulkoistaa suuren osan näistä kustannuksista yhteiskunnalle. Uusiutuvalla energialla nämä haitat vältetään ja meidän on mahdollisuus saada energiaa halvemmalla.

kestävä kasvuUusiutuvan energian ratkaisut kehittyvät jatkuvasti edullisemmiksi ja tehokkaammiksi. Aurinkopaneeleja voidaan tuottaa nykyistä edullisemmista materiaaleista, vaikkapa sopivista polymeereistä. Tuulivoimaloiden komponenttien materiaaleja voidaan kehittää entistä kestävämmiksi. Voimme luoda geenimuunnellun mikrobin tuottamaan biokaasua jätteistä tai jopa yhteyttämällä. Geotermisen energian hyödyntäminen tehostuisi käyttämällä veden sijaan ylikriittistä hiilidioksidia. Voimme rakentaa älykkäitä sähköverkkoja sekä parempia ratkaisuja energian varastointiin tukemaan uusiutuviin siirtymistä. Siten vähennämme siirtohäviötä ja tasaamme kysyntää. Samalla helpotetaan sähkön hajautettua pientuotantoa uusiutuvilla. Kaikki tämä vähentäisi hiilijalanjälkeämme, mutta samalla tuoden kasvua.

Panostukset kiertotalouteen tehostavat raaka-aineiden käyttöä. Ei hukata materiaaleja vaan otetaan ne uudestaan käyttöön. Myös 3D-tulostus mahdollistaa materiaalien tarkemman käytön. Terveydenhuollon diagnostiikan tuotekehitys mahdollistaa nopeat ja tarkat testit verinäytteistä lähellä potilasta, tuoden säästöjä kansanterveyden puolella. Metsäteollisuuden perinteisistä paperituotteista voidaan siirtyä arvokkaampien biopolymeerien valmistukseen. Voimme kehittää puhtaampia prosesseja teollisuuden tarpeisiin. Pystymme suunnittelemaan vähemmän kuluttavia laitteita ja siten lisäämään energiatehokkuutta. Entistä tarkempi jätevesien puhdistaminen helpottaa vesistöjen tilaa. Kehittyneemmät ohjelmistot toimivat nopeammin ja säästävät ajan lisäksi energiaa. Myös monia uusia lisäarvoa tuovia palveluja on mahdollista tuottaa hyvin kestävästi. Unohtamatta taidetta ja kulttuuria.

Kun kaikesta toiminnasta tulee maksaa sen ympäristölle aiheuttama kuormitus, on selvää, että muun muassa edellä mainitut esimerkit ovat tie kestävään talouskasvuun.

Itämeren tehokas suojelu vaatii tietoa

Itämeren pitkä ja kapea muoto sekä Tanskan salmien kohdalla kapea yhteys Pohjanmereen ja Atlantin valtamereen estävät veden tehokkaan sekoittumisen suurempaan vesimassaan. Tämän vuoksi ihmisen toiminnan seurauksesta mereen pääsee jatkuvasti kertymään suuria pitoisuuksia erilaisia haitallisia yhdisteitä. Öljy, raskasmetallit ja lääkeaineet eivät yksiselitteisesti kuulu mereen. Pienissä määrin tarpeelliset ravinteet aiheuttavat liian suurina pitoisuuksina rehevöitymistä, mistä seuraa lukuisia ongelmia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAItämereen saapui vuoden 2014 joulukuussa kauan odotettu suolapulssi. Harvinainen ilmiö on mahdollinen otollisten sääolojen sekä hydrologisen tilanteen vallitessa. Pohjanmeren suolainen ja hapekas raskaampi vesi kulkee vähitellen Tanskan salmista Itämeren pohjaa pitkin eteenpäin, syrjäyttäen tieltään hapetonta tai vähähappista vettä.

Suomen ympäristökeskus SYKEn tutkimusalus Aranda on seurannut pulssin etenemistä talven aikana. Syvänteissä vallitsevan happikadon helpottuminen vähentää sisäinen kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä. Hapettomissa oloissa pohjalle kertyneet ravinteet voivat vapautua jälleen vesistöön ja siten jatkaa rehevöitymistä, vaikka ulkoinen kuormitus olisikin vähentynyt.

Emme voi kuitenkaan toivoa, että luonto pelastastaisi Itämeren puolestamme. Niin kauan kuin kuormitamme merta, tulee meidän myös aktiivisesti toimia sen puolesta.

Rehevöitymisen merkittävin syy Suomessa on maataloudessa käytettyjen lannoitteiden typen ja fosforin valuminen pelloilta vesistöihin. Kuitenkin myös kaupunkien jätevedenpuhdistamot päästävät edelleenkin jonkin verran typpeä läpi. Typpi ja fosfori ovat olennaisia kaikkien eliöiden biomolekyylien rakenneosia. Niiden määrän lisäännyttyä eivät ne toimi enää rajoittavana tekijänä, ja siten ne lisäävät levän ja kasviplanktonin kasvua sekä biomassan määrää, mikä tekee vedestä sameampaa.

Rehevöityminen muokkaa vesistön ravinnekiertoa, aiheuttaen mm. happikatoa. Myrkyllinen sinilevä lisääntyy, mikä on uhka niin ihmisille kuin muillekin eläimille. Lopulta rehevöityminen vähentää biodiversiteettiä ja vaikuttaa eri lajien väliseen tasapainoon.

Mitä voimme tehdä Itämeren tilan hyväksi?

On tärkeää kehittää teknologiaa ja siirtyä ratkaisuihin, jotka vähentävät ravinnepäästöjä ja rehevöitymistä. Tarvitsemme uusia keinoja vähentää kuormitusta ja puhdistaa Itämerta aktiivisesti. Tämä edellyttää tutkimukseen panostamista: laaja-alaista tutkimustietoa Itämeren tilasta ja eri aineiden vuorovaikutuksesta ekosysteemien kanssa.

Maatalouden tulisi siirtyä suljetumpaan kiertoon ja kehittää viljelymenetelmiä, maanhoitoa ja jalostaa kasveja siten, että valumat olisivat pienempiä. Lannoiteiden sijaan tulisi käyttää entistä enemmän biologista typensidontaa, eli hyödyntää typpeä suoraan ilmakehästä maahan sitovia mikrobeja, sillä typpilannoitteiden käytön minimointi on palvelus myös ilmastolle.

Suomen jätevedenpuhdistamot toimivat jo nyt varsin hyvin, ja poistavat tehokkaasti yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesien ravinteita. Erityisesti Turun seudun jätevedet ovat maailman puhtaimpia modernin Kakolanmäen laitoksen ansioista. Biologisessa puhdistuksessa bakteerit hajottavat veteen liuennutta typpeä kaasuksi, jolloin typpi poistuu vedestä ilmakehään. Fosfori poistetaan pääasiassa kemiallisesti. Jätevesien puhdistusprosesseja olisi kuitenkin syytä parantaa entisestään, niin Turussa kuin muuallakin.

 Kirjoitus on aluperin julkaistu Vahva luontoni -pamfletissa sivulla 34.