Ilmastonmuutoksen torjuntaan on hyödynnettävä kaikki osaamisemme

Pidin tämän puheen vihreiden puoluekokouksessa Tampereella 17.6.2017.
Puheen aikaraja oli 2 minuuttia.

Hyvä vihreä puoluekokousväki!

Onko ilmastonmuutos suurin ja todennäköisin ihmiskunnan haasteista?

Olemmeko valmiit hyödyntämään kaiken osaamisemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen lienee ilmeinen, mutta toisen kysymyksen kohdalla epäröimme.

puhe puoluekokous tampereTarvitsemme vähäpäästöistä energiaa, mikäli haluamme ylläpitää nykyisenkaltaista elämäntapaamme ja hyvinvointia. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi meidän tulee huomioida energiantuotannon vaikutus biodiversiteettiin. Meneillään olevan ihmisen aiheuttaman kuudennen sukupuuttoaallon on arvioitu hävittävän noin 100 000 lajia vuodessa. Luonto kyllä varmasti selviää ajan myötä kuten aiemminkin, mutta entä ihminen ja sivilisaatiomme?

Ei ole ongelmatonta tapaa tuottaa energiaa. Tuotantolaitokset vaativat tilaa, ja tuo alue on pois luonnolta, luonnon monimuotoisuudelta. Kun tarkastellaan tuotantotapojen ympäristöystävällisyyttä, voidaan katsoa tuotetun tehon suhdetta vaadittuun pinta-alaan. Biomassalla tuo luku on alle watti per neliömetri. Tuulella päästään muutamaan wattiin, aurinkopaneeleilla lähemmäs kymmentä. Räjähtävän lepakon tehoa en tiedä, jos sellaisia edes olisi. Hiilellä ja maakaasulla lukema on muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen. Ydinvoimalla se on suurin, keskimäärin 4000 wattia per neliömetri.

Hyvä puoluekokous, ilmastonmuutos tulee torjua nyt. Meillä ei ole aikaa jäädä odottamaan tulevaisuuden teknologioita. Toimivia keinoja on jo olemassa.

Kannatan Touko Aaltoa vihreiden puheenjohtajaksi

Mietin pitkään, että otanko julkisesti kantaa kenenkään vihreiden puheenjohtajaehdokkaan puolesta. Meillä on monta hyvää ehdokasta, ja jäsenäänestys takaa sen, että valinta ei voi mennä pieleen. Puolue saa jäsenistönsä näköisen puheenjohtajan. Olen kuitenkin lähes kaikissa vaaleissa avoimesti kertonut ehdokkaani, joten en tee tässäkään kohtaa poikkeusta. Lisäksi ajatuksistani on mahdollisesti hyötyä heille, jotka eivät ole vielä valintaansa tehneet. Ensimmäiselle sijalle äänestyslappuun tulen merkitsemään Touko Aallon.

En voi kieltää, etteikö valinnan pohjalla olisi mukana iso osa tunnetta. Päätöksenteko ei tutkitusti tapahdu puhtaasti järkiperustein. Voisi kuvitella, että erityisesti henkilövalinnoissa tunteen osuus korostuu. Muistan hyvin ensimmäisen tapaamiseni Toukon kanssa. Se tapahtui eduskuntavaaleihin valmistautuessa vihreillä syyspäivillä lokakuussa 2014, Alkio-opistolla Korpilahdella, Jyväskylässä. Saavuimme molemmat paikalle samaan aikaan. Kun nousin parkkipaikalla autosta ja lähdin kävelemään kohti opiston ulko-ovea, tuli matkalla vastaan Touko. Hän halasi ja sanoi: ”Tervetuloa, nämä ovat meikäläisen maita!”. Siinä jos missä tunsi olonsa tervetulleeksi. Ja se kokemus hänestä oli: aito, välitön ja sydämellinen henkilö. Tuo mielikuva on vain vahvistunut matkan varrella.

Koska haluan ajatella olevani rationaalinen olento, aloin etsimään järjellä perusteltavia selityksiä valinnalleni. Touko on vakuuttanut minut erityisesti osaamisellaan talousasioissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon alalla. Näistä aiheista hän myös viestii erittäin vakuuttavasti. Varsinkin maakuntavaalien alla sote-osaaminen tulee olemaan erittäin tarpeellista. Touko on myös osoittanut vahvan kiinnostuksensa ympäristöasioihin kirjoittamalla etenkin Talvivaaran ongelmista. Ympäristö on aina ollut ja on edelleen vihreiden tärkein kysymys. Tämä täytyy tuoda myös esiin äänestäjillemme.

IMG_20170515_180603

Puheenjohtajaehdokkaat paneelissa Turussa.

Tarvitsemme puheenjohtajan, joka on avoin erilaisille ideoille ja on valmis keskustelemaan niistä. Vihreiden kannatuksen noustessa mukaan tulee yhä erilaisempaa väkeä. Ja varsinkin äänestäjien joukko on yhä monimuotoisempi, kun asemamme keskisuurena yleispuolueena vahvistuu. Kysyin ehdokkailta Turussa järjestetyssä paneelissa mitä mieltä he ovat ydinvoimaa kannattavista vihreistä (video kohdasta 1 h 40 min). Vaikka kaikki perustelivat ydinvoimakielteisyyttään melko huterasti, osoitti Touko selkeästi, että hän on halukas kuulemaan myös sen poikkeavan näkökannan. Hän korosti, että puolueen sisällä on voitava käydä avointa vuoropuhelua ilman turhaa vastakkainasettelua. Eivät toki kaikki muutkaan tyrmänneet ajatusta, etteikö vihreä voisi ydinvoimaa kannattaa. Jos haluamme laajentaa kannattajajoukkoamme, niin tämäkin asia on syytä huomioida. Kuitenkin niin, ettei säikytetä olemassa olevia kannattajia.

Yksi tärkeä tekijä puolueen puheenjohtajaa valittaessa on tasapaino mielenkiintoisuuden ja ärsyttämisen välillä. Puheenjohtajalle on ehdoton etu, että mahdollisimman harva ärsyyntyy hänen esiintymisestä. Toisaalta tasapaksua ja neutraalia henkilöä harva jaksaa kuunnella, vaikka tällä tavalla ehkä välttääkin suoraan ärsyttämästä ketään. Touko osaa ilmaista asiansa hyvin selkeästi ja mielenkiintoisesti. Häntä on helppo ymmärtää, mutta hän ei kuitenkaan väännä liiallista rautalankaa. Hän on kansanmies, mutta ei populisti. En ole kaikissa asioissa samaa mieltä hänen kanssa, mutta se ei ole tässä yhteydessä tärkeintä. Nähdäkseni hän on ehdokkaista se, jolla on parhaat mahdollisuudet realisoida vihreiden piilevää potentiaalia. Hän pystyy puhuttelemaan erilaisia ihmisiä, ja sitä kautta toivottavasti saattamaan vihreiden kannatuksen pääministeripuoluetasolle.

Puheeni vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa 13.5.

Pidin oheisen puheen vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksen poliittisessa keskustelussa lauantaina 13.5.

Kuntavaalit olivat valtaisa menestys.
Meillä on kuitenkin vielä realisoimatonta kannatusta, ja sen esiin kaivaminen on uuden puheenjohtajan tärkeimpiä tehtäviä. Vihreiden on aidosti oltava koko Suomen puolue, yleispuolue, pääministeripuolue.

Vallan myötä tulee myös vastuuta, ja sitä meillä kuntavaalituloksen myötä on jälleen enemmän. Useimmat meistä ovat ymmärtäneet, että talouskasvu itsessään ei ole paha asia. Talouskasvua tarvitaan, mikäli haluamme lisää hyvinvointia koko planeetan väestölle. Täytyy vain pitää huolta, että talouskasvu toteutetaan kestävästi, ei materian kulutusta lisäämällä.

On muutama asia, joissa toivon puolueen sisällä lisää ymmärrystä. Toivon, että tulevaisuudessa mitään yksittäistä teknologiaa, esimerkiksi ydinvoimaa tai geenimuuntelua ei nähdä vihreissä yksinomaan pahana tai huonona asiana. En vaadi, että kaikki näitä asioita kannattaisivat tai edistäisivät, mutta toivon, että jos niitä vastustetaan, vastustetaan niitä rehellisesti. On ihan ok sanoa, että kaikki äänestäjämme eivät näistä asioista pidä. Mutta ei pelotella syyttä, eikä vastusteta puusilmäisesti siksi, koska aina ennenkin on niin tehty. Me emme saa olla se vaihtoehtoisten faktojen puolue missään asiassa. Ei tyrmätä tulevaisuuden ratkaisuja, vaikka ne eivät olisi välttämättä vielä ajankohtaisia.

Ville Niinistö puhui avauspuheenvuorossaan hyvin jatkuvuuden merkityksestä politiikasta. Vihreissä jatkuvuus tarkoittaa mielestäni ennen kaikkea tulevaisuuden ja ympäristön turvaamista. Käyttäkäämme siihen tutkitusti toimiviksi havaittuja keinoja. Ilmastonmuutos on todellinen ja vakava uhka, jonka edessä emme saa heittää työkaluja romukoppaan vain siksi, että ne tuntuvat epämieluisilta. Se, mitä sanomme ja miten sanomme, vaikuttaa ihmisten käsityksiin näistä asioista. Puhukaamme harkiten ja vastuullisesti.

Lisää luontoa kaupunkiin

Kirjoitus on alun perin julkaistu Tiedepuolue-blogissa.

Laadukkaat, tiiviit kaupungit ovat ympäristön ja ilmaston kannalta paras tapa asuttaa suuria määriä ihmisiä. Mitä pienemmälle pinta-alalle ihmiset asettuvat asumaan, sitä enemmän ympäristöä voidaan säilyttää luonnontilassa. Tiivis asuminen on myös huomattavasti energiatehokkaampaa kuin haja-asutus. Kunnolliset kaupungit ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Maapallon väestön kasvaessa erityisesti kaupungeissa on tärkeää kiinnittää huomiota kaupunkisuunnitteluun. Kaupunkia rakentaessa ei pidä rakentaa vain taloja, vaan kokonaisia elinympäristöjä, myös kaupunkiluontoa, puistoja ja viheralueita.

lisää kaupunkiluontoaKaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta ihminen tarvitsee luontoa. Ihminen on edelleen osa sitä. Biologinen evoluutio toimii ihmispopulaatiossa jatkuvasti, mutta se ei ole niin nopeaa kuin kulttuurievoluutio. Aivojemme rakenteet ovat sopeutuneet nauttimaan kasvillisuudesta, immuunijärjestelmämme tarvitsee villejä virikkeitä. Vaikka olisimme syntyneet betoniviidakossa, ei se edelleenkään ole luontainen elinympäristömme pelkkine rakennuksineen ja asfalttikenttineen.
Metsässä käynti vähentää tutkitusti stressihormonien tuotantoa, ja vaikuttaa sitäkin kautta positiivisesti immuniteettiin. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Kaupunkiluonnolla on metsää pienempi, mutta silti vastaavanlainen vaikutus. Altistuminen patogeeneille on myös hyvin tärkeää immuunijärjestelmän kehittymisen ja toiminnan kannalta.

Hyvään kaupunkiin tulee siis mahtua myös luontoa. Kaupungin ei tarvitse olla erityisen väljä, kun rakennamme korkeasti. Korkea rakentaminen mahdollistaa suuren asukastiheyden, vaikka rakennusten väliin jättäisi riittävästi tilaa kasvillisuudelle. Kaupunkiluonnolla on useita positiivisia terveysvaikutuksiaJo pelkästään riittävä puiden määrä vähentää mm. kardiometabolisia oireita, erityisesti, kun ne ovat katujen varsilla. Kaikista vaikutusmekanismeista ei ole varmuutta, kyse voi olla monen asian muodostamasta kokonaisuudesta. Kasvillisuus parantaa ilmanlaatua ja vähentää stressiä. Puistot ja kaupunkiluonto tekevät taas liikkumisesta houkuttelevampaa. Liikunnan lisääminen ja viherympäristöstä saadut muut terveyshyödyt ovat edullista ja tehokasta sairauksien ja terveyshaittojen ennaltaehkäisyä.

Mutta pelkkä puiden ripottelu sinne tänne ei välttämättä ole vielä kovin tehokasta terveyden edistämistä. Viheralueiden tarkempi suunnittelu kannattaa, sillä niiden laatuun panostamalla niistä saadaan enemmän terveyshyötyjä irti. Kaupunkiluonnon arvo ekosysteemipalveluna voi olla hyvinkin valtaisa, ja asiaa kannattaisi tutkia tarkemmin. Lisäksi perinteisten viheralueiden lisäksi hyötyä on saatavissa viherkatoista ja viherseinistä. Rakennusta suojaavien ominaisuuksien lisäksi niillä on samoja hyötyjä kuin puistoilla: ne mm. vaimentavat melua ja auttavat hulevesien kanssa. Laajenevat kaupunkien viheralueet voisivat mahdollistaa lähiruoan tuotannon myös keskustoissa, vaikka siinä on toki omat haasteensa.

Merkittävä osa innovaatioista ja talouskasvusta syntyy kaupungeissa. Vaikka Suomessa onkin hyvin matala asukastiheys, paljon pinta-alaa suhteessa väestön määrään, kannattaa meidänkin panostaa tiiviiseen ja laadukkaaseen kaupunkiin, sillä silloin palvelut ovat lähellä ja kunnallistekniikan rakentaminen on edullisempaa. Ja ennen kaikkea kaupunkeihin mahtuu lisää luontoa.

 

Lue lisää kaupunkien mahdollisuuksista auttaa ympäristöä.

Turulla ei ole varaa olla rakentamatta raitiotietä

Tarvitaanko Turkuun raitiotietä? Ratikkaa on vastustettu erityisesti suurten investointikustannusten vuoksi. Sanotaan, ettei meillä ole varaa siihen. Asia ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen, sillä ratikasta saatavat hyödyt, myös taloudelliset, ovat epäsuoria ja sijoittuvat pitkälle aikavälille. Suuria liikenneratkaisuja tehdessä menot näyttäytyvät välittömästi, ja viivan alle jää negatiivinen lukema. Tulot taas valuvat kaupungille vähitellen eri puroina, joita ei budjetissa suoraan voida huomioida.

yhdessä ratikkaEi ole tieteellistä konsensusta siitä, että raitiotie olisi aina busseja selkeästi parempi ratkaisu. Vertailussa on otettava huomioon monia seikkoja, joihin ei ole yksiselitteistä vastausta. Osa tehdyistä tutkimuksista on ollut puolueellisia suuntaan tai toiseen. Tutkimalla vain rakennus- ja operointikustannuksia ei päästä pitkälle, sillä liikenneratkaisuissa on kysymys myös yhteiskunnallisista valinnoista, luonnosta, energian käytöstä ja mielikuvista. Liikenneratkaisuja tutkittaessa mukana olleet kaupungit ovat myös hyvin erilaisia. Selvää on kuitenkin, että ratikan kannattavuus on busseja parempi siellä, missä asukastiheys on riittävän suuri.

Ei siis ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua koko kaupungin joukkoliikenteelle. Mutta Turku on jo niin suuri, että osa tuosta ratkaisusta voi olla hyvin erikoistunut valinta, käytännössä raitiotie. Busseja tarvitaan edelleen siellä, missä asukastiheys ei (vielä) ole riittävän suuri, ja siellä missä voi tapahtua vaihtelua joukkoliikenteen käyttötarpeessa. Lisäksi bussit voivat olla syöttämässä matkustajia ratikkaan. Kaikille reiteille bussien kapasiteetti ei yksin riitä, jos matkustajia on paljon.

Mikä tekee ratikasta kannattavamman miltä se näyttää, eikä johda velkakuolemaan? On ilmeistä, että maan arvo ratikkareitin ympäristössä kasvaa. Ratikan ympärille halutaan myös rakentaa uutta. Meillä tulee olla toimivat verotukselliset mekanismit, jotta kaupunki ja valtio saavat osansa ratikkainvestoinnin myötä yksityiselle sektorille koituvasta hyödystä. Ratikan myötä Turun väestömäärä voi kasvaa nopeammin, mikä tuo taas alueelle lisää veronmaksajia ja työpaikkoja. Näistäkin saatu hyöty kattaa ratikan kuluja. Eikä pidä unohtaa mielikuvaetua – modernin eurooppalaisen kaupungin yksi tunnusmerkki on raitiotie.

Ratikkaan panostaminen parantaisi myös kaupungin ilmanlaatua vähentämällä pienhiukkaspäästöjä. Pienhiukkaspäästöt ovat hyvin merkittävä terveysriski. Lisäksi joukkoliikenteen osuuden lisääminen liikkumisessa vähentäisi fossiilisten polttoaineiden kulutusta, ja on siten ehdottoman tärkeää tavoiteltaessa hiilineutraalia Turkua. Ratikka lisää tutkitusti joukkoliikenteen käyttöä.

Ympäristölle ystävällisin tapa asuttaa suuria ihmismääriä ovat hyvät, toimivat kaupungit. Nähdäkseni raitiotien ensisijainen tarkoitus on jäntevöittää kaupunkisuunnittelua pitkällä tähtäimellä ja luoda laadukasta, tiivistä kaupunkia. Raitiotien joustamattomuus joukkoliikenneratkaisuna ei ole heikkous, vaan juurikin vahvuus, kun tarkoituksena on sitoutua tiiviiseen kaupunkiin. Itse en ainakaan halua tasapaksua, höttöistä Turkua, sillä ilmastonmuutoksen torjunnassa asuminen ja kaupunkirakenne on keskeisessä osassa. Kaavoittamalla ratikkareittien ympärille korkeaa rakentamista varmistamme riittävän asukastiheyden.

Jos (ja kun) haluamme Turun kasvavan kestävästi, meillä ei ole varaa olla rakentamatta raitiotietä.

Keskustelu aiheesta Facebookissa tai Twitterissä.

 

(linkitetyt tutkimukset pääsee lukemaan Sci-Hub -palvelun kautta, ellei sinulla ole muuten pääsyä niihin)

Turun vihreiden videossa kerrotaan 11 syytä raitiotielle.

Kunnat, ydinvoima ja ilmastonmuutoksen torjunta

Principles of nuclear reactor engineering

Ehdokkaan kirjahyllystä löytyy kaikenlaista.

Ydinvoima ei ole äkkiseltään se kaikista keskeisin kuntavaaliteema, mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa ydinvoimalla on keskeinen rooli. Ja kuntien energiaratkaisuilla on taas keskeinen rooli Suomen ilmastotavoitteiden toteutumisessa. Ydinvoima on mainio tapa tuottaa energiaa ilman hiilidioksidipäästöjä. Tämän hetken suurimmat ongelmat ovat uraanin louhinnassa ja ydinjätteiden loppusijoituksen kanssa. Tulevaisuudessa jätteitä pystyttäneen osittain hyödyntämään energiantuotannossa tai ainakin käsittelemään vähemmän vaarallisiksi. Kaivostoiminnan suhteen taas voidaan vaatia tiukempaa ympäristönsuojelua. Ydinvoiman on syytä olla jatkossakin osa energiapalettia, jotta voimme keskittyä siihen kaikista tärkeimpään tavoitteeseen, fossiilisista polttoaineista luopumiseen. Meillä ei ole varaa rajata keinoja ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Positiivinen kantani ydinvoimaan tekniikkana ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin mitä tahansa ydinvoimahanketta. Vanhanmalliset suurlaitokset eivät välttämättä ole ydinvoiman tulevaisuus. Mutta entäpä pienet modulaariset reaktorit? Näitä ei ole vielä valitettavasti kaupallisessa käytössä nähty, joten ratkaisuna nekin ovat toistaiseksi vielä epävarmoja. Mahdollisuudet esimerkiksi ydinkaukolämpöön olisi kuitenkin syytä selvittää.
Nykyiset voimalat on rakennettu kauas suurista asutuskeskuksista, joten niiden hyöty kaukolämmön tuotannossa on käytännössä menetetty. Uuden ydinvoiman suhteen on lukuisia avoimia kysymyksiä. Kuinka kannattavaa ydinvoiman tulisi taloudellisesti olla? Tulisiko ydinvoimaa jopa tukea, että saisimme hillittyä päästöjä? On myös hyvin mahdollista, että tekniikka kehittyy niin, että vaikkapa uusiutuvien potentiaali nousee merkittävästi nykyisestä, jolloin uuden ydinvoiman kannattavuus heikkenee olennaisesti.

Niistä huonoista ydinvoimahankkeista malliesimerkki on Fennovoima. Syitä huonouteen on monia, ja ne on mainittu myös projektin kannattajien toimesta. Perustelut Fennovoiman puolesta ovat vakuuttavat. Haluaisin kovasti, että joku perustelisi minulle, miksi Fennovoiman pitäisi kaatua. Sillä nyt näyttää kovasti siltä, että vaikka hanketta monin puolin inhoankin, on sen toteutuminen kuitenkin pienin paha. Täytyy muistaa, että ilmastonmuutos on aikamme suurin globaali uhka. Jos Venäjän saama hyöty vaikutusvaltansa suhteen on jo lähes kokonaan realisoitunut, niin hanke ei ole edes paikallisesti ja hetkellisesti ilmastonmuutosta suurempi uhka Suomessa. Jos taas kunnat koettaisivat irtautua hankkeesta tilanteessa, jossa ostajia ei nyt näytä löytyvän, ei mielestäni ole myöskään tolkullista kuitata oletettavasti suuria sopimussakkoja kuntalaisten maksettavaksi.

 Keskustelu aiheesta Facebookissa tai Twitterissä.

Vihreän ajattelun juuret – enemmän avoimuutta, vähemmän dogmaattisuutta

Pidin tämän puheen vihreiden puoluekokouksessa Lahdessa 21.5.2016. Puheen aikaraja oli 2 minuuttia.

20160521_141415Hyvä puoluekokousväki!
Mitkä ovat ne periaatteet, joiden pohjalta me teemme vihreää politiikkaa?

Miksi usein talouskasvua pidetään jotenkin välteltävänä asiana, vaikka meidän tulisi pyrkiä pois vain materian ylikulutuksesta? Miksi meidän tulisi vältellä asioita, jotka tuovat lisäarvoa ja siten kasvua: parempaa laatua, korkeampaa jalostusastetta, päästöttömiä palveluita ja kulttuuria tai vaikkapa uusiutuvaa energiaa ja cleantechiä?

Eikö tärkeintä ole se, että edistämme ympäristön kannalta toimivimpia ratkaisuja parhaan tietämyksemme mukaisesti, vaikka joutuisimmekin korjaamaan vanhoja käsityksiämme?

Jos haluamme puuttua jonkin yrityksen perseilyyn ja epäeettiseen toimintaan, ei oteta kohteeksi vain tuota yhtä yritystä tai jotain sen valmistamaa tuotetta, vaan ne puitteet, jotka mielestämme mahdollistavat haitallisen liiketoiminnan! Yksittäisiä asioita voi toki käyttää esimerkkeinä tarinaa kerrottaessa, mutta poliittisessa vaikuttamisessa on huomioitava kokonaiskuva.

Rakkaat vihreät ystävät!
Vaikka meillä on kova huoli ympäristöstä ja ihmisten terveydestä, älkäämme uskoko ihan mitä tahansa hölynpölyä! Pelottelu on aina helppo keino saada huomiota, mutta se ei ole kestävää politiikkaa, ja valheisiin perustuvat tempaukset ovat pölhöpopulismia pahimmillaan. Olen syvästi pettynyt Euroopan vihreiden epätieteelliseen linjaan muun muassa glyfosaatin suhteen – käytön kanssa tulee olla tarkka, mutta täyskiellolle ei ole järkeviä perusteita.

Kritisoimme näistä asioista ihan perustellusti muita puolueita, selkeimpänä esimerkkinä perussuomalaisten maahanmuuttajapelottelu, joten ei sorruta itse samaan virheeseen toisessa asiassa. Ja ennen kaikkea pidetään yllä asiallista keskustelua myös vaikeista aiheista. Kuten uudessa strategiassamme todetaan, vähennetään yksimielisyyden vaatimusta!

Uskaltakaamme uudistaa omaa ajatteluamme. En halua, että jumitumme vanhoihin opinkappaleisiin ja pelkkään vastustukseen. Ollaan avoimia – myös ajattelultamme ja uuden tiedon suhteen!

Kellon viisareiden vääntely on menneen maailman turhake

Byrokratian vähentäminen on nyt kova juttu. Sääntelyä on monien mielestä liikaa. Itse en ole niinkään huolestunut lakien ja asetusten määrästä, sillä useimmiten laatu ratkaisee. Toki jokainen varmasti keksii asioita, joiden suhteen sääntelyä voisi vähentää tai muuttaa vähemmän omille arvoille haitalliseksi. Omasta mielestäni yksi oiva esimerkki haitallisesta sääntelystä on kesäaika. Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin, mutta kerrataanpa vielä ja katsotaan miten asiassa on edetty.

Kesäajasta kannattaa luopua seuraavista syistä:

Viime vuonna puoluekokoukselle tekemäni aloite kesäajasta luopumisesta hyväksyttiin. Aloitteen tekeminen kannatti, sillä vihreä europarlamentaarikko Heidi Hautala edistää asiaa. Tällaista haitallista sääntelyn purkamista voi itsekin hyvillä mielin kannattaa. Kesäajasta määrätään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/84/EY. Osa mepeistä haluaa luopua kesäajasta, ja parlamentin kolme valiokuntaa on kuullut asiantuntijoita aiheesta. Asia otetaan esiin myös komission kanssa.

Toinen kysymys on sitten se, mille aikavyöhykkeelle Suomen kannattaisi kuulua. Itse en ole erityisen aamuvirkku, joten minulle pidempi valoisa aika illalla sopisi oikein hyvin. Jos taas Keski-Euroopan aikaan siirtyminen olisi kansanterveyden kannalta tutkitusti järkevämpää, suostun kyllä aikaisempaan valoisuuteen. Minulle ei ole ongelma nukkua päivänvalossa. Tärkeintä on kuitenkin luopua haitallisesta sääntelystä, eli kellojen viisareiden turhasta kääntelystä.

Seurakuntavaalit – matkalla kohti yhdenvertaisempaa Suomea?

Sunnuntaina 9.11.2014 on seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä. Koska itse en voi äänestää, toivon, että te joilla siihen on mahdollisuus toimisitte hyvän asian puolesta. Äänestäkää avarakatseista, suvaitsevaa ja ymmärtävää ehdokasta. Näyttäkää, että kirkko ei ole ainoastaan konservatiiviänkyröiden koti, mikäli haluatte pitää mahdollisimman suuren osan kansasta riveissänne. Jos taas ei koe kirkkoa omakseen eikä jaksa äänestää, aina voi äänestää jaloillaan eroamalla kirkosta, sillä se käy todella helposti.

Evankelis-luterilaisen kirkon talous rapautuu suomalaisten erotessa siitä tasaista tahtia. Enemmistö (75,2 %) kuuluu vielä kirkkoon, mutta kuinka pitkään? Yleisesti ottaen länsimaissa uskonnollisuus on vähenemässä, vaikka henkisyys ei mihinkään katoaisikaan. Tiede selittää maailmaa yhä tehokkaammin, ja aivojen harhakokemuksia ymmärretään entistä paremmin. Toki uskon ytimessä ei ole pätevin selitys maailmankaikkeudesta, vaan oma kokemus. Meillä on myös jatkuvasti saatavilla enemmän tietoa muista uskomuksista, joista jotkut voivat tuntua itselle paremmin sopivilta kuin se, johon ehkä on pienenä liitetty kasteen yhteydessä. Onko oikein, että uskonnolliseen yhteisöön voidaan liittää lupaa kysymättä, mutta erota siitä ei voi omatoimisesti ennen täysi-ikäisyyttä?

Kirkon rahoitus ja lakisääteiset tehtävät

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Turun tuomiokirkko on komea ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus. Suomen vahva historiallinen yhteys ei kuitenkaan tarkoita, että kristinusko olisi nykyään enää ainoa oikea vaihtoehto.

Yhteisöveron kirkolle maksettavasta osuudesta ollaan nyt luopumassa, mutta kirkolle tilanne näyttäisi olevan kokonaisuudessaan taloudellisesti edullinen, sillä valtio siirtyy maksamaan suoraa valtion rahoitusta, joka on aluksi 114 M€ vuodessa. Vuonna 2013 kirkolle kertyi yhteisöveron tuottoja tuota summaa vähemmän, 105 M€. Valtion rahoitus jakautuisi jatkossa seurakunnille kuntien asukasluvun mukaisesti, joskin jakoperusteista päättää ilmeisesti lopulta kirkkohallitus. Peruspottiin tehtäisiin aina automaattiset indeksikorotukset. Vaikka tämä on periaatteessa askel parempaan suuntaan, nähdäkseni oikeudenmukaisempaa olisi suhteuttaa lakisääteisten tehtävien rahoitus täysin näiden tehtävien hoidosta aiheutuviin todellisiin kuluihin. Tämä toki tarkoittaisi sitä, että valtionrahoituksen tehokasta ja tarkoituksenmukaista käyttöä tulisi tarkkailla, jotta kirkolle ei tulisi kiusausta hoitaa talouttaan leväperäisesti. Siksi olisikin tärkeää pyrkiä pidemmällä aikavälillä tilanteeseen, jossa kirkolla ei olisi lainkaan lakisääteisiä tehtäviä. Varsinkin väestökirjanpito olisi pitänyt siirtää jo ajat sitten kokonaisuudessaan valtiolle.

Kirkko ja valtio kokonaan irti toisistaan – yhdenvertaisuus on kaikkien etu

Seuraava luonnollinen askel on luopua kirkollisverosta ja purkaa kaikki muutkin siteet valtioon. Kesällä päättyi nimien keruu kansalaisaloitteeseen, jossa vaadittiin kirkon ja valtion täyttä erottamista. Kansalaisaloitteessa oli nostettu erinomaisesti esiin ne ongelmat, joilla nykyinen lainsäädäntö suosii evankelis-luterilaista kirkkoa (ja sallii kaikenlaisia pieniä erikoisuuksia). Valitettavasti 50 000 nimeä ei saatu kasaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olemassa olevia epäkohtia pitäisi korjata ja Suomessakin pyrkiä maailmankatsomusten todelliseen tasa-arvoon. Norjassa valtio ja kirkko on nyt erotettu kirkon toiveesta. Siellä lähtökohta oli hiukan erilainen, mutta perusteluissa mainitaan myös kaikkien uskonnollisten yhteisöjen tasa-arvoinen kohtelu.

Kirkon kannalta voisi äkkiseltään kuvitella, että jäsenmäärän tippuminen ja talouden supistuminen olisi huono asia. Tilanne on yhteiskunnan kannalta kuitenkin tervehdyttävä. Samalla kun yksi uskontokunta hiipuu, muut maailmankatsomukset saavat enemmän tilaa. Silloin ihmisten on helpompi löytää itselleen se sopivin näkemys moninaisista vaihtoehdoista. Tai kehittää omansa. Päästään kohti luonnollista tasapainoa eri katsomusten välillä. Kirkko hyötyy tilanteesta itsekin: se voi kohdentaa palvelunsa ja toimintansa tarkemmin. Tiina Raevaara pohtii hyvin kirkon julkisuuskuvaa ja kirkosta eroamista. Hänkin näkee, että kirkon jäsenkunnan ”jalostuminen” olisi hyödyksi kirkolle. Tilanne on selkeämpi, kun jäsenkunta koostuu henkilöistä, jotka todella jakavat saman uskon ja opit. Ei tarvitse riidellä epäolennaisuuksista, vaan voi keskittyä itse asiaan. Ja se olennaisin asia on ymmärtääkseni rakkaus, vaikka se tuntuu valitettavan usein olevan kovin hukassa. Liian usein viljellään ennakkoluuloja ja pahantahtoisuutta.

 

Toivon, että te tulevat seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen jäsenet toimisitte vähemmistöjen puolesta ja kunnioittaisitte maailmankatsomusten tasa-arvoa – edistäkää kirkon ja valtion täyttä erottamista. Kirkko on vieläkin merkittävä instituutio yhteiskunnan kannalta ja olisi sitä myös ilman erityiskytköksiä valtioon. Siksi olisikin suotavaa, että se keskittyisi hyvän tekemiseen, myös yleisen asenneilmapiirin tasolla. Erityisesti toivon, että valitut vihreät edustajat noudattavat puoluekokouksen tahtoa ja toimivat kirkon sisälläkin poliittisen ohjelman mukaisesti (Ihmisoikeuksia kunnioittava, yhdenvertainen ja demokraattinen yhteiskunta – tavoite 3, kohdat 1-3).